Hiipuva isäni

Taisin kirjoittaa aiemmin, että tämän blogin kirjoittamiseen johtaneet asiat alkoivat reilu 1,5 vuotta sitten, mutta taitaa siitä olla kaummin.

Mummin 90-vuotis syntymäpäivällä havahduin siihen, että rakas isäni näytti väsyneeltä ja huonolta. Ainainen pilke silmäkulmassa näytti väsyneen pois, ja niin sanavalmis ja keskustelutaitoinen mies oli hiljaa. Olin nähnyt tuon muutoksen isässä ennenkin, enkä siksi yllättynyt kun äiti illalla soitti ja kertoi isän menneen sairaalaan.

Isä oli ollut huonossa kunnossa aina välillä siitä asti, kun olin 6-vuotias. Olin monet kerrat pelännyt hänen kuolemaansa, ja aina hän oli taistellut itsensä takaisin elämään. Isä oli aina ollut minulle tärkeä ja läheinen, ja kaikissa suruissani ja murheissani ehkä se tärkein kainalosauva. Kuitenkin ikää tuli koko ajan lisää, ja oli selvää ettei hän sairaushistoriallaan eläisi kovin vanhaksi.

Seuraavat viikot syntymäpäivien jälkeen saivat minut ajattelemaan, että yhteinen aika oli todennäköisesti käymässä vähiin. Olin jo kauan sitten ajatellut, että isän kuoleman lähestyessä olisi velkojen takaisinmaksun aika. Tiesin, etten ole isän mielestä velkaa mitään. Minulla oli kuitenkin ollut ihan pienestä asti isä, jolla oli aina aikaa, oli kyse sitten ihanien lapsuusmuistojen tuottamisesta, huolenpidosta,  tyttären tukemisesta tai surujen ja murheiden kuuntelemisesta. Olin jo aikaa sitten ajatellut, että minullakin on aikaa kun isän voimat alkavat vähentyä. Niinpä parkkeerasin peffani sairaalasängyn viereen lähes joka päivä töiden jälkeen pariksi, kolmeksi tunniksi seuraavien kuukausien ajaksi. Osastot tulivat ja menivät, hoitajat ja lääkärit tulivat ja menivät, suru, ärtymys hoidon tasosta, huoli ja pelko pysyivät.

Näinä tulevana 21 kuukautena ennen kuolemaansa isä ehti sairastaa kolme tai neljä verenmyrkytystä, selkänikaman rappeuman ja muun muassa syövän perussairauksiensa lisäksi. Hän taisteli urhoollisesti, kunnes hän luullakseni teki päätöksen, että elämä on antanut kaiken sen mitä sillä on annettavana. Pienen leikkauksen jälkeinen lievä kuume hiivutti hänen elämänliekkinsä jouluaaton vastaisena yönä.